Harjoittele kysymyksiä
Praxis Hae diplomia
Göra diplomet

Tekijä: Virpi Kemi

Kerro kasvisruoasta!

Posted on by Virpi Kemi

Vaikuttavaan viestintään tarvitaan sekoitus tietoa, tunnetta, asennetta ja osaamista.
Mutta miten kertoa kasvisruuasta kiinnostavasti?

KasvisPro- Työpajassa nro 3 käsiteltiin vastuullisuusviestintää laajemminkin ja kuultiin hieno case-esimerkki Keravan ruokapalveluiden kasvisruokastrategiasta. Toimivalla (vastuullisuus)viestinnällä rakennetaan organisaatioiden julkisuuskuvaa joka päivä.  Viestintä ei ole erikseen tehtävä projekti, vaan arkipäiväistä tiedottamista siitä, missä mennään vastuullisuusasioissa ja mitä uusia toimenpiteitä on tulevaisuudessa odotettavissa. Viestintä on tärkeää organisaation maineen kannalta: jos viestintä on niukkaa tai sitä ei juurikaan tehdä, voi tämä herättää epäluottamusta niin ruokapalveluhenkilökunnassa, asiakkaissa kuin sidosryhmissä.

Työpajassa alustanut Amkon toiminnanjohtaja Marjut Huhtala herätteli pohtimaan ruokapalveluiden vastuullisuustoimia- ja viestintää kolmen kysymyksen avulla:

  • Mitkä ovat toimintamme keskeiset vaikutukset
    niin fyysiselle, henkiselle kuin taloudelliselle ympäristölle?
  • Mitä organisaatiossanne jo tehdään vastuullisuuden eteen?
  • Miten voisimme kehittää vastuullisuutta ja aktiivisemmin viestiä vastuullisuusteoistamme?

Viestinnän vuosikello avuksi

Vastuullisuusviestintää ryhdistämään kannattaa ottaa käyttöön viestinnän vuosikello tai joku muu organisaatiolle sopiva suunnittelualusta, johon kirjataan tulevan vuoden tärkeimmät teemat ja tapahtumat. Viestintätoimet kannattaa vastuuttaa ja viestintää pitää myös johtaa. Aktiivisella viestinnällä luodaan työyhteisössä porukkahenkeä ja viestinnän onnistuessa saadaan välittömiä reaktioita asiakkailta. Positiivisen viestinnän ”kierre” tuo uutta nostetta vastuullisuustoimiin!

www.amko.fi/2021/03/15/rakenna-vastuullisuusviestinnan-vuosikellosta-aktiivinen-tyokalu/

Useat KasvisPro-ohjelmassa mukana olevat ruokapalvelut ovat jo varsin pitkällä vastuullisuustoimissa ja -viestinnässä. Tämä näkyy konkreettisina vastuullisuustekoina, asiakkaiden osallistamisena ja selkeinä ruokalistamerkintöinä ja vastuullisuussymboleina. Ruokalistaviestinnässä selkeys ja ruokalistan saatavuus ovat tärkeitä, vaikkakin itse ruokailutilanteessa korostuu enemmän ruokien järjestys, ulkonäkö ja maistuvuus (onko kasvisruoka ensimmäisenä) sekä ruokailumiljöön kokonaishoukuttelevuus.

Monissa ruokapalveluissa kasvisruoka on jo toiveruokaa. Kuvakaappaus Kymijoen Ravintopalvelut Oy:n sivuilta.

Sinä olet viesti

Kaikkien tärkeintä viestintää ruokapalveluissa ovat päivittäinen vuorovaikutus asiakkaiden kanssa, Tapa, jolla kohtaamme asiakkaat, palveluhalukkuus, oma esimerkkikäyttäytyminen ja läsnäolo asiakaspalvelutilanteessa voivat olla ratkaisevia asiakkaan empiessä ”ostopäätöstä” vaikkapa kasvisruuan kohdalla. 93 % viestinnästä on kehollista, kuvallista ja äänellistä, kun taas pienempi osa viestintävaikutelmasta muodostuu sanallisesta informaatiosta. Siksi on väliä sillä, miten kohtaamme asiakkaat ja haluammeko mennä heidän ”tasolleen” ja samalla tuupata huomaamatta kohti vastuullisia valintoja. Läsnäolon taito on taito muiden joukossa ja jokaisen ruokapalveluammattilaisen opeteltavissa. Lue myös AO-lehden 1/2024 artikkeli Asiakaspalvelu edellyttää psykologista silmää.

Tarinassa on voimaa

Ihmiset ovat kautta aikojen kokoontuneet ”leirinuotiolle” ja halunneet kuulla eläviä tarinoita toisiltaan. Tarinan voima viestinnässä on usein paljon suurempi kuin pelkkä suorasanainen informaatio. Tarinan  ympärille rakennettu kuvamaailma tai tarinaa eteenpäin vievä hahmo jää yleensä paremmin mieleen ja toimii asiakkaiden herättelijänä silloin kun jotakin uutta tiedotettavaa löytyy vastuullisuusasioissa.

Kuva: Ruokapalveluissa on kehitetty hahmoja ja symboleja herättämään asiakkaan huomio.
Esimerkit: Kaarea Oy: Makaronilaatikon matka, Palmia: Valo vastuullisuus

Kokeilisitko brändäystä?

Mikä estää ruokapalveluita kokeilemasta myös markkinointikampanjan tapaisia tempauksia?
Sekoitetaan ripaus luovuttaa, sopivat markkinointimateriaalit ja toimivat viestintäkanavat ja suunnitellaan omaan toimintaan räätälöity kasvisruokakampanja. Parhaiten brändäys toimii jos kampajaa siiviittää tunnettu henkilö, mutta omastakin  asiakaskunnasta löytynee aktiivisia mikrovaikuttajia, jotka voisivat edistää kasvisruuan ilosanomaa omassa viiteryhmässään. Olkaa aktiivisia ja etsikää oma brändilähettiläs!

Brändäyksen ABC

*Tunne asiakaskuntasi ja puhu samaa kieltä.
*Kiteytä sanoma muutamaan ydinajatukseen, visualisoi ja toista.
→ Tämä on vihreää, tämä on eettistä, tämä on maukasta = VALITSE KASVISTA!
* Luo  positiivisia odotuksia ja tarjotaan lisäarvoa
→ Kerro konkreettiset hyödyt:
Tiesitkö, myös kasviproteiini kasvattaa lihaksia ja saa ihon hehkumaan…
* Tee  luvattu ja yllätetään extralla
→ Toteutetaan toivekasvisruoka ja välipalaksi pirtelö!
* Kerää suosituksia ja tarjotaan samaistumispintaa
→ Ihmiset uskovat mielipidevaikuttajiin.
etsi positiiviset edelläkävijät ja anna asiakkaille aihetta suosituksiin.

Vastuullisuusviestinnän tärpit:

  • Viesti organisaatiosi arvojen mukaisesti.
  • Osallista kaikki viestintään ja johda viestintää!
  • Uskalla viestiä myös keskeneräisistä asioista
    – herätä asiakkaan kiinnostus tulevaan.
  • Vastuuta viestiminen ja tee siitä säännöllistä.
  • Ota käyttöön viestinnän vuosikello,
    tai vuosisuunnitelma- muoto vapaa!
  • Mittaa viestinnän onnistumista.
  • Puhu asiakkaan kieltä ja anna konkreettista tietoa.
  • Älä uhkaa ilmastokriisillä.
  • Visualisoi ja leikittele, säilytä asiallisuus.
  • Tarinallista sanomasi ja kerro tarina sanoin/kuvin/puhuttuna.
  • Ota digitaaliset viestintäalustat ja some haltuun,
    käyttäkää vain niitä kanavia, joita ehditte ylläpitää.

**

KasvisPro-työapajan ryhmäkeskusteluiden nostoja ruokapalveluiden toteuttamasta kasvisruokaviestinnästä:

  • ruokalistallamme on selkeät vastuullisuusmerkinnät, jonka avulla asiakkaat voivat tehdä ilmastoystävällisiä valintoja
  • kasvisruuan merkitseminen ruokalistalla ja linjastossa
  • ”some, naamakirja ja puskaradio toimivat niin hyvässä kuin pahassa”
  • kasviproteiinien maistattaminen messuilla ja tapahtumissa
  • kasvisruuan maistattaminen oppilaiden vanhemmille
  • makuraadit, jossa kasvisruokaa maistellaan (lapset ja nuoret)
  • kasvisten maistelupaketit varhaiskasvatukseen: juurekset, hedelmäsetit, marjat
  • viestinnän toimenpiteet varhaiskasvatuksessa!
    ”Pienet lapset otollista kohderyhmää tulevaisuutta ajatellen; heidän asenteisiin voidaan vielä vaikuttaa.”
  • kasvispitoisten välipalojen aktiivinen suunnittelu ja tarjoilu
  • päivän ruokien annoskuvat somessa ja Intrassa, kasvisvaihtoehto näkyvästi esiin!
  • salaattibuffan korostaminen, ruokien sijoittelulla voidaan vaikuttaa!
  • kasvisruokapäivät -ja viikot
  • nimeäminen: aina ei kannata mainita proteiinin lähdettä
  • hybridireseptit ja asteittainen tuuppaaminen kohti kasvisruokaa
  • normalisoidaan kasvisruoka, ei alleviivata sitä!
  • ”Kasvikset ei ole mörkö vaan hyvä vaihtoehto!”

 

Teksti: Marjut Huhtala

Keskustelua kasvisruoasta

Posted on by Virpi Kemi

Ajankohtainen KasvisPro-hanke yllyttää positiiviseen kasvisruokakeskusteluun ja aktiivisiin toimiin kasvisruuan lisäämiseksi joukkoruokailussa. Ruokapalveluammattilaisille suunnattu KasvisPro-koulutusohjelma on edennyt käytännön reseptityöpajoista kevään-24 aikana järjestettäviin verkkotyöpajoihin.

Ensimmäisessä työpajassa kuultiin kertaus kasvisruokailua tukevista ilmastostrategioista ja kansallisista vastuullisuustavoitteista, jotka yksimielisesti kannustavat kohti kasvisvoittoista ruokavaliota. Työapajan avannut erityisasiantuntija Auli Väänänen MMM:stä kiteytti kasvisruokailun kärkihaasteet ja ajankohtaiset kehittämistarpeet joukkoruokailussa:

  • tarve toimiville resepteille
  • asiakaskunnan makumieltymysten huomioiminen
  • tehokas viestintä ja ruokakasvatus
  • hyvien käytäntöjen ja reseptiikan jakaminen
  • kotimaisuusasteen lisääminen kasviproteiinien valikoimissa

KasvisPro-ohjelma kannustaa aktiiviseen kehittämistyöhön

KasvisPro-ohjelmaan osallistuneet ammattilaiset ovat vastanneet ennakkokyselyyn kasvisruokailun nykytilanteesta ja toisaalta tulevaisuuden tavoitteistaan kasvisruokailun lisäämiseksi.

Lehtori Karoliina Väisäsen (JAMK) tiivistelmän mukaan yleisimmin käytetyt raaka-aineet ovat jo vakiintuneet käytössä: härkäpapu ja soijapapu, herne, linssit, tofu ja quorn. Kyselyn mukaan kasvisruokaa päivittäin tarjoavia oli vastanneista jo 69 % mutta kasvisreseptiikan saatavuus koettiin edelleen haasteena. 65% on sitä mieltä että toimivia reseptejä ei ole riittävästi. Kasvisruokareseptiikassa erityisesti askarruttavat ohjeiden skaalautuvuus, niiden soveltuvuus eri valmistusmenetelmiin ja kasviproteiinien käyttäytyminen eri valmistusmenetelmissä. Lisäksi kaivataan oppia kasvisruokien hinnoitteluun (malleja reseptien kustannuslaskelmista) ja vinkkejä kasvisruuan menekin edistämiseen.

Miten alkuun kasvisvallankumouksessa?

KasvisPro-hankkeessa on suunniteltu oivallisia nykytilan kartoituslomakkeita ruokapalveluammattilaisten käyttöön. Työpajassa lomakkeita esitellyt lehtori Laura Pulkkinen Xamkista kannustaa tekemään alkukartoituksen kasvisruokaosaamisesta ja asettamaan uusia tavoitteita teema kerrallaan. Näin rakentuu vähitellen toimipaikan oma kehittämissuunnitelma kasvisruokailun edistämiseksi. Kehittämissuunnitelman lomakepohjat löytyvät jatkossa KasvisPro-sivujen työkalupakista.

Mikä puhutti KavisPro-ohjelman ensimmäisessä verkkotyöpajassa?

Työpajan kuudessa eri ryhmässä keskusteltiin kolmesta eri teemasta, jotka liittyivät kasvisruokakulttuurin edistämiseen omassa toimintaympäristössä, KasvisPro-hankkeesta jo saatuihin hyötyihin ja sidosryhmätyöskentelyyn.

Työpajalaiset erityyppisistä toimipaikoista nostivat esiin osittain samoja onnistumisia ja haasteita, mutta erojakin löytyi. Osassa Suomen-maata kasvisruokailun toteuttaminen on vielä valtava haaste, mutta jo varsin monissa kunnissa kasvisruokaa tarjotaan normivaihtoehtona kouluruokailussa, kävi ilmi keskusteluissa.

Reseptit ja kasvisruuan tarjoaminen

Työapajakeskustelujen perusteella koulutus oli jo kannustanut myönteisiin kokeiluihin kasvisruuan tarjoamisessa: kasvisruokavaihtoehto oli siirretty erillisestä dieettilinjastosta samaan linjastoon perusruuan kanssa. Kasvisruokaa on myös tarjottu ensimmäisenä vaihtoehtona ja näin myös sekaruokailijoilla on ollut mahdollista maistaa kasvisruokavaihtoehtoa. Tämä muutos oli jo hieman lisännyt kasvisruuan menekkiä!


Kasvis-ja kalavaihtoehdot sijoitetaan linjastolla ensimmäisiksi jo monissa toimipaikoissa. Kuva: Joni Allonen

KasvisPro-koulutuksessa esillä olleita reseptejä on otettu aktiiviseen käyttöön ja ryhdytty entistä aktiivisemmin suunnittelemaan myös hybridireseptejä ja lihan korvaamista kasviproteiineilla.
Tarve uudelle toimivalle reseptiikalle on edelleen huutava, todettiin työpajassa.

Osittain KasvisPron innoittamana on ruokapalveluissa tehty isojakin ryhtiliikkeitä kasvisruokatarjonnan lisäämiseksi. Esimerkiksi Keravalla on suunniteltu oma, vaiheistettu kasvisruokastrategia, joka on jo toteutuksessa.

Nimeäminen

Sana kasvis voi edelleen joissakin tapauksissa osoittautua kirosanaksi ja asiakkaiden ”karkotuskeinoksi”. Työpajassa pohdittiinkin nimeämispolitiikkaa ja nimien hyväksyttävämpiä muotoja. Todettiin myös, että ajan mittaan nimeämiseen muodostuu ”näppituntuntuma” eli osataan jo ennakkoon arvata sellaiset ruokalajit missä kasvis-sana voi näkyä ja missä taas se tulee häivyttää. Mielenkiintoinen havainto oli sekin, että useinkaan asiakkaat eivät osaa itse nimetä erityisiä kasvisruokasuosikkeja lukuun ottamatta pinaattilettuja ja sosekeittoja.

Maustaminen

Kasvisruokien tuntuva maustaminen on sekä hyvä että huono juttu. Maustaminen kuuluu asiaan Tex mex-ruuissa, mutta onko reseptin toimivuudessa jotakin vikaa jos maustaminen nousee ykkösasiaksi kaikissa kasvisruuissa ja kumoaa kasvisten herkät aromit, pohdittiin työpajassa. Erityisesti päiväkoti-ikäisten kasvisruuan maustaminen on haasteellinen asia jo yliherkkyyksien ja allergioidenkin takia.

Mallioppiminen ja suostuttelu

Sitä lapset ja nuoret perässä mitä aikuiset edellä. Keskusteluissa tuli esille, miten ensiarvoisen tärkeää olisi opettajien esimerkki kasvisruokien maistelijoina. Opettajien kielteinen asenne heijastuu lapsiin ja kasvisruuasta tulee helposti uusi syy olla osallistumatta kouluruokailuun. Opettajien koulutuksessa ruokakasvatuksella tulisikin olla jatkossa vahvempi rooli, pohdittiin työpajassa.

Työpajassa keskusteltiin myös siitä, miten kaikki ruokapalvelun työntekijät saataisiin käännytettävä kasvisruokamyönteisiksi asiakkaiden ja muiden sidosryhmien lisäksi. Työsarkaa siis riittää.

Sidosryhmätyöskentely

Paitsi asiakkaiden käännyttäminen, myös kuntapäättäjien tavoittaminen kasvisruokasanomalla vaatii joskus sitkeitä ponnistuksia. Usein talouden tiukat raamit kumoavat hienot tavoitteet ja pakittavat vastuullistekoja. Vaikka kansalliset ilmastotavoitteet tukevat kasvisruokailua, tehdään kunnallisessa päätöksenteossa varsin hämmästyttäviä ratkaisuja. Esimerkiksi Rovaniemellä päätettiin lopettaa kasvisruoan tarjoaminen toisena vaihtoehtona kouluruokailussa, harmiteltiin työpajassa. Ruskossa oppilaat olivat itse taiteilleet lisämäärärahaa lukiolaisten kasvisruokaan mutta kasvisruuan lisääminen ei sittemmin saanutkaan jatkorahoitusta. Kasvisruokailun rantautuminen on tasapainottelua, jonka toisessa vaakakupissa on kasvisruuan käytön lisääminen ja toisessa ruokahävikin välttäminen, pohdittiin pajassa.

Työpajassa kuultiin myös todella ilahduttavia esimerkkejä siitä, kuinka kuntien ilmastotavoitteet näkyvät kasvisruokamyönteisyytenä ja aktiivisina toimina kasvattaa ja kannustaa tulevaisuuden kansalaisia vastuullisiin ruokavalintoihin. Tämä näkyy jo lasten ja nuorten osallistamisena ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämisenä, jatkuvana vuoropuheluna ja erilaisina ruokakasvatustempauksina. (kuten kasvisruokien maistattaminen vanhempainilloissa, ruokaraadit, kilpailut yms.). Jatkuva vuoropuhelu koulujen ja päiväkotien kasvatushenkilökunnan kanssa ja hyvän keskusteluyhteyden ylläpitäminen riippumatta ruokapalveluiden tuottamisen tavoista, koettiin tärkeäksi.

Imago nousuun- tarvitaanko tähän samaistuttavaa idolia?

Mistä lisää sysäyksiä positiiviseen kasvisruokakeskusteluun? Julkkiskokki yhteistyökumppaniksi voisi olla hyvä juttu, mutta olisiko se liian alleviivattua- pärjättäisiinkö julkisissa ruokapalveluissa ominkin voimin, pohdittiin työpajassa. Vai pistetäänkö överiksi- miltä maistuisi käärijänvihreä kasvisruuan teemaviikko? Imagon kehittämisessä vain taivas on rajana.

Teksti: Marjut Huhtala. Pääkuva: Tomi Setälä.

Lisää tietoa KasvisPro-hankkeesta löydät täältä. 

Vastuullisuus osana ruokapalveluiden tuotantoprosesseja

Posted on by Virpi Kemi

Kuljetusten ja raaka-aineiden hintojen kohoaminen ja alan paheneva työvoimapula haastaa tarkastelemaan ruokalistojen lisäksi myös tuotantotapoja ja prosesseja energiatehokkuuden ja logistiikan näkökulmasta. Vastuullinen ruokalistasuunnittelu ja ammattikeittiön prosessien kehittäminen ovat olleet osa Vastuulliset ruokapalvelut kehitysohjelmassa (Varuke) tehtävää vastuullisuussuunnitelmaa.Tässä artikkelissa käsitellään vastuullisen ruokapalvelutoiminnan tuotantoprosesseja. Varuke-hankkeessa mukana olevien ruokapalveluiden tavoitteena on ollut tunnistaa vastuullisuuden kannalta kriittiset kohdat ja muutosprosessin myötä viedä hyvät käytänteet osaksi ruokapalveluiden toimintaa.  Tehtävää aloitettaessa (keväällä -22) energiakriisin vaikutukset eivät vielä olleet ajankohtaisia.

Prosessit tarkastelussa

Ruokapalvelujen tuotantotapoja vertaillessa lasketaan kustannuksia ja arvioidaan järkevintä tapaa tuottaa ruokaa omalle asiakaskunnalle. Tähän ei liene yksiselitteistä oikeaa vastausta, vaan arviointi joudutaan tekemään tapauskohtaisesti ja tulevaisuuden kehitystä arvioiden. Uutta toimintaa aloittaessa aivan uusi toimintatapa voidaan ottaa käyttöön helpommin. Muutoin toimintaa kehitettäessä joudutaan muutokset tekemään osin jo olemassa olevaan tuotantotapaan. Keskuskeittiön ja palvelukeittiön laitekanta vaikuttaa tuotantotapaan ja isot muutokset vaativat usein kalliita investointeja.

Resurssitehokuutta tarkasteltaessa esiin nousevat veden ja sähkön kulutus ja turhien työvaiheiden pois karsiminen sekä kuljetusten tehostaminen.  Myös palvelukeittiön laitekanta ja työaikaresurssit vaikuttavat tuotantotapojen muutoksiin.  Lämpimän ruuan valmistusprosesseja tarkastelemalla voidaan vertailla tuotantotapojen eroja kypsennyksen, jäähdytyksen, kuumennuksen, omavalvonnan kriittisten pisteiden sekä kylmä- ja kuumakuljetusta vaativien ruokien osalta. Myös kuljetusaikaa, -matkoja ja -tiheyttä tulee tarkastella. Henkilöstön työmäärä – ja työkuorman jakautuminen prosessin eri vaiheissa on hyvä huomioida.

Alan yhteinen huoli on työntekijöiden saatavuus, osaaminen ja koulutus

Alan yhteinen huoli on työntekijöiden saatavuus, osaaminen ja koulutus. Tästä syystä onkin tärkeää sijoittaa oikeat henkilöt oikeaan paikkaan. Matalapalkkaisella ruokapalvelualalla veto- ja pitovoimaan on kiinnitettävä erityistä huomiota.  Henkilöstön perehdyttämis- ja koulutustarpeet ovatkin olleet kehitystehtävän aikana tarkastelussa. Ruokapalvelutoimijat haluavat olla vastuullisia toimijoita myös henkilöstön hyvinvoinnin ja osaamisen edistäjänä. Keskeisiä teemoja henkilöstökoulutuksissa ovat olleet ympäristöasiat, uusi jätelaki, ruokahävikki, ylijäämäruuan hyödyntäminen, ravitsemus, siivous ja laitekoulutus.

Tuotantotapojen kehittämisen suunnat

Tuotannonohjausjärjestelmät ovat perustana ruokapalveluiden toiminnalle. Parhaimmillaan niiden kautta pystytään edistämään vastuullisuutta prosessien eri kohdissa. Välillä joudutaan tarkastelemaan olemassa olevaa järjestelmää, sen riittävyyttä ja toiminnallisuutta. Toiminnan muutos näkyy ruokapalveluiden arjessa kilpailutusten sekä uuden järjestelmän vaihdoksen aiheuttamana lisätyönä. Vaihdoksissa on huomioitu hävikin seurannan, mittaroinnin ja järjestelmän tuottaman tiedon mahdollisuudet. Myös hävikin hallintaan liittyviä erillisiä järjestelemiä on hankittu.

Tuotantoprosesseja tarkasteltaessa kiinnittyy huomio laitekapasiteetin optimointiin, jotta laitteet vastaisivat tuotantotavan vaatimuksia. Ruokalistoja voidaan kehittää mm. vuorotteluperiaatteella: tänään päiväkodeissa keittoa ja kouluissa vuokaruokaa ja seuraavana päivänä päinvastoin.

Ammattikeittiöissä annostellaan ja pakataan paljon. Dieettiruokien valmistaminen voidaan tehdä isommissa erissä, jolloin tuotteet pakataan asiakkaille kertakäyttöastioihin. Päivän aikana voidaan pakata jopa useita satoja erityisruokavalioaterioita sekä viikonloppu- ja päivällisruokia, joten pakkausmateriaalin on oltava ekologinen ja sen laadun on kestettävä kuljetusta. Pakkauskokoihin ja materiaaleihin onkin kiinnitetty huomiota eri toiminnoissa. Käyttöön on otettu tilanteeseen sopivia, tarvittaessa pienempiä pakkauksia. Lisäksi on huomattu, että pussipakkaaminen vähentää kuljetustilan tarvetta ja näin myös kuljetustiheyttä.

Automatisoitu pakkaaminen ja punnitus vähentävät työvaiheita, keventävät työtä ja parantavat tuotteiden säilyvyyttä. Myös hävikinhallinta paranee sopivan kokoisten pakkausten myötä. Kertakäyttöpakkausten etuna on nähty, että astioita ei myöskään tarvitse kuljettaa tuotantokeittiöön pestäväksi. Tämä säästää kuljetuksia ja astiahuoltoon käytettyä aikaa, vettä ja energiaa. Kertakäyttöastiat ovat kuitenkin myös kustannuskysymys ja niiden jätelainasetuksen mukaisesta kierrättämisestä on huolehdittava.

Ruokatarjonnan muutokset näkyvät kehitystoimissa. Vaikutuksia on tarkasteltu niin kasvisruoan lisäämisen kuin hävikin hallinnan ja kustannustenkin näkökulmasta. Toimenpiteinä kasvisruoka on siirretty ensimmäiseksi linjastolle. Myös lautaskokoa pienennetty. Tarjoilun loppuvaiheessa linjastojen määrää vähennetään ja tarjoiluastioiden kokoa pienennetään. Astiahuollossa aiheutuvien veden ja energian kulutuksen vähentämiseksi, tarjottimia on osassa kohteissa poistettu käytöstä. Siirtymällä mikrokuitusiivoukseen on pyritty vaikuttamaan veden ja puhistuaineiden kulutuksen vähentämiseen.

Vaikka veden ja energian kulutus huomioidaan monissa tuotannon vaiheissa, niiden seuranta on kuitenkin yksiköissä vielä vähäistä. Yleisin syy on mittareiden puuttuminen. Tarkasteltaessa, energian ja veden käytöstä saatuja lukuja, voidaan ne suhteuttaa tuotantomääriin; esimerkiksi käytetty veden määrä suhteessa tuotantotonneihin.

Painotus kylmävalmistuksessa

Kylmävalmistuksessa tuotantoa voidaan joustavasti suunnitella työpäiviin ja tarvittaessa läpi vuorokauden. Näin kiirepiikkejä ei muodostu aamuihin kuten muissa tuotantotavoissa ja työn kuormittavuutta voidaan säädellä. Henkilöstöresurssien käyttöä voidaan optimoida ja ongelmatilanteisiin jää reagointiaikaa. Laitteiden käyttö tasaisesti pitkin päivää parantaa myös energiatehokkuutta. Prosessimaisuuden hyötynä on vastuullisuuden huomioiminen kaikissa ruokapalvelutoiminnan prosesseissa ja kylmävalmistuksen joustavuus.

Kehittämistehtävässä tuotantotapamuutoksena mainittiin useimmiten kylmävalmistukseen siirtyminen joko kokonaan tai osittain muiden toimintatapojen rinnalla. Niissä organisaatioissa, joissa kylmävalmistus on keskeinen tuotantotapa, todetaan se tehokkaaksi, edullisemmaksi ja ekologiseksi. Ruokapalvelut ovat todenneet, että muutoksesta saatuja säästöjä, on voitu kohdentaa esimerkiksi ruokavaihtoehtojen lisäämiseen asiakkaille.

Kylmävalmistuksessa reseptiikan toimivuuteen ja tuotanto-ohjeiden tarkkuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta tuotteen laatu ja valmistuksen jaksotus voidaan varmistaa.

Vihannesleikkurit uuteen nousuun

Myös omavalmistuksen lisääminen on noussut kehittämistoimissa esille. Toimipaikkojen tekemien laskemien perusteella on voitu todeta, että itse tehtynä tuote on kilohinnaltaan edullisempaa kuin valmiina ostettu. Varsinkin tuoreitten kasvisten osalta laatu ja säilyvyys on koettu paremmaksi, kuin vastaava teollisesti prosessoitu tuote.  Itse valmistamalla on voitu vaikuttaa paremmin myös hävikkiin.

Joissakin kohteissa onkin vihannesleikkurit kaivettu varastojen perukoilta ja otettu ne uudelleen käyttöön. Näin salaatin valmistus on pystytty siirtämään palvelukeittiöille energialisäkkeen kypsennyksen lisäksi. Hyötynä on koettu myös, että lisäke ja salaattiraaka-aineet voidaan tilata suoraan palvelukeittiöihin, mikä vähentää tuotteiden siirtelyä ja kuljetusta. Hävikkiä on voitu vähentää, kun menekkiä seurataan ja valmistusta voidaan jaksottaa menekin mukaan. Henkilöstöresurssien rajallisuus voi kuitenkin muodostua haasteeksi.

Varuke- kehitysohjelmassa tehdyt kehittämistoimet viedään ruokapalveluiden vastuullisuussuunnitelmiin. Näin kehitystyö etenee tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti. On hyvä valita tai priorisoida keskeisimmät pitkän- ja lyhyen aikavälin kehityskohdat. Henkilöstön sitouttaminen, johtaminen sekä yhteistyön arviointi yhteistyössä henkilöstöä osallistaen ja toimia tarkastellen vastuullisuuden näkökulmasta. Viestintä asiakkaille ja sidosryhmille tehtyjen toimien vastuullisuudesta ja vaikuttavuudesta on tärkeää. Se mitä ei kerrota, sitä ei ole olemassa.

***

Mikä on Varuke-ohjelma?

Vastuulliset ruokapalvelut -kehitysohjelma  tukee julkisia ruokapalveluja tuottavia toimijoita toteuttamaan strategista ja konkreettista vastuullisuustyötä. Ohjelmassa mukana olevat ruokapalvelut laativat vastuullisuussuunnitelmat ja askeleet kohti niiden toteuttamista. Toiminnan keskiössä on aito kehittäminen, joka huomioi eri vaiheessa olevat ruokapalvelut. Hankkeen päättyessä ohjelmasta saadut kokemukset hyödynnetään ja luodaan toimintamalli vastuullisuustoimien arvioimiseen, toiminnallistamiseen  ja mittarointiin  ruokapalveluiden tiedolla johtamisen työkaluksi.

Julkaistu Amkon www-sivuilla: 2.3.2023 | Ajankohtaista
Teksti: Eeva Koljonen, Ravitsemuspalveluliiketoiminnan lehtori ja
Merja Ylönen, TKI-asiantuntija, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK.
Kuvat: Ammattikeittiöosaajat ry:n kuvapankista, kuvaajat: Samuel Hoisko ja Tomi Setälä

Lue lisää:
https://sakky.fi/fi/ekocentria/ekocentria/vastuulliset-ruokapalvelut

Aistilähtöinen ruokakasvatus opettaa lapsia syömään kasviksia, marjoja ja hedelmiä

Posted on by Virpi Kemi

Tämän päivän lapset kasvavat haastavassa ruokaympäristössä. Houkuttelevat kuvat, tuoksut ja kehotukset syödä ja nauttia ruoasta ympäröivät heitä. Pärjätäkseen mielitekojen ja ulkopuolelta aistittavien viestien keskellä, he tarvitsevat monenlaisia ruokaan liittyviä taitoja. Näiden taitojen kehittymiseen tarvitaan ruokakasvatusta.

Mieltymys kasviksiin, marjoihin ja hedelmiin rakentuu varhaislapsuudessa

Suomalaisten lasten ruokavaliossa yksi suurimpia ravitsemushaasteita on jo pitkään ollut vähäinen kasvisten, marjojen ja hedelmien kulutus. Lasten terveen kasvun ja kehityksen kannalta tulisi niiden päivittäinen käyttö olla keskimäärin viisi-kuusi oman kouran kokoista annosta. Tällä hetkellä suomalaislapset jäävät tästä noin puoleen. Kasvisten, marjojen ja hedelmien syömään oppiminen ja nykyistä runsaampi kulutus on tärkeää paitsi lasten oman terveyden ja hyvinvoinnin kannalta myös osana kestävää ruokamurrosta, jossa ruokavalintojen merkitystä tarkastellaan myös koko maapallon hyvinvoinnin kannalta.

Alle kouluikäisen keskeisimmät ruokakasvattajat ovat koti ja varhaiskasvatus 

Tutkitusti lapset oppivat paremmin syömään kasviksia, marjoja ja hedelmiä, kun vanhemmat kotona näyttävät niiden syömiseen esimerkkiä, kehuvat ja kannustavat. Ja muistavat tarjota yhä uudestaan, vaikka lapselle ei vielä maistuisikaan. Perheissä ruokakasvatukseen käytettävissä olevien voimavarojen välillä on valtavasti eroja. Matalamman sosioekonomisen aseman perheissä ruokapöydissä on tarjolla harvemmin, vähemmän ja yksipuolisemmin kasviksia, marjoja ja hedelmiä.

Onneksi perheet eivät ole ruokakasvatustyössään yksin, vaan heidän tukenaan toimii varhaiskasvatus, johon jokaisella lapsella on subjektiivinen oikeus osallistua. Lapsella on varhaiskasvatuksessa oikeus saada korkeatasoista, omaa kasvua ja oppimista tukevaa toimintaa – myös ruokakasvatuksen osalta.

 

Varhaiskasvatus tukee perheitä myös ruokakasvatustyössä

Aistilähtöisessä Sapere-ruokakasvatuksessa lasten kanssa tutustutaan ruokamaailmaan kaikkien aistien avulla. Sillä on todettu olevan positiivinen yhteys lasten halukkuuteen valita lautaselleen kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Tämä yhteys on voimakkain matalammin koulutettujen äitien lapsilla. Tutkimuksen perusteella varhaiskasvatuksessa toteutettu Sapere-ruokakasvatus on mahdollinen työväline lasten välisten sosioekonomisten erojen tasoittamiseen ruokakasvatuksessa sekä lasten oppimisessa syömään kasviksia, marjoja ja hedelmiä.

Varhaiskasvatuksessa ruokakasvatuksen toteuttamiseen tarvitaan tiivistä yhteistyötä ruokapalvelu- ja kasvatushenkilöstön välillä. Ruokapalvelu voi luoda erinomaiset puitteet, jotka vahvistavat ja edistävät ruokakasvatusta niin päiväkotien ruokailutilanteissa kuin osana muita toimintahetkiä. Ruokapalvelu- ja kasvatushenkilöstön yhteistyöllä toteutuva ruokakasvatus on lasten terveyttä edistävää työtä, joka on tärkeää tunnistaa osana koko kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kokonaisuutta.

Esimerkkejä ruokakasvatusyhteistyöstä:

  • Salaatit tarjotaan komponentteina
    • Tämä lisää niiden kulutusta, kun maut eivät sekoitu keskenään ja lasten on helpompi tunnistaa mitä syövät.
  • Ruokakasvatuksen vuosikello
    • Suunnitellaan ja sovitaan yhdessä kuukausittainen ruokakasvatusteema/-toiminta.
  • Ruokalistalla olevien ruokien leipominen ja valmistaminen keittiön toimittamista raaka-aineista.
  • Ruokalistan ulkopuolisten tuotteiden hankinta keittiön kautta, esim. vanhempainiltaa tai juhlapäivää varten
  • Ruokalistan teemapäivät:
    • ruokalistalla teemapäivä tai -viikko (esim. vuodenaikaan tai ruokakulttuuriin liittyvä), jolloin lapsiryhmiin toimitetaan tutustuttavaksi teemaan liittyen ruoka-aineita, esim. kokonaisia kasviksia
  • Valmiiksi suunniteltu maistelutarjotin raaka-aineineen
  • Helppo resepti ja raaka-ainepaketti esim. marjapiirakan tai smoothien valmistukseen
  • Retkieväspaketit, jotka mahdollistavat lapsiryhmän ruokailun ulkona ja pidemmän retkipäivän.
  • Lautasmallin mukaan kootut annoskuvat, jonka mukaan lapsi ohjataan ottamaan ruokaa.
  • Kuvitettu ruokalista eli päivän ruoan raaka-aineet kuvina. Kuvien avulla käydään läpi mitä tänään on ruokana.
  • Ruokapalvelu mukaan vanhempainiltaan

Kasvikset, marjat ja hedelmät soveltuvat aistilähtöiseen ruokakasvatukseen erityisen hyvin, sillä ne ovat aistittavilta ominaisuuksiltaan valtavan monipuolisia. Ruokakasvatusta voi kuitenkin hyvin laajentaa myös muihin ruoka-aineryhmiin.

Ruokapalvelu voi välittää mm. seuraavia ruoka-aineita lapsiryhmiin:

  • satokauden kasviksia, marjoja ja hedelmiä
  • tuoreita yrttejä
  • päivän salaatin ainekset kokonaisina (lapsiryhmä pilkkoo itse)
  • päivän ruoan sisältämiä raaka-aineita kypsentämättöminä ja/tai kokonaisina (esim. pasta, kaura, kasvikset), jolloin niihin voidaan tutustua eri muodoissa.
  • puurohiutaleet
  • leivonnaisten (esim. sämpylät, pannari, marjapiirakka) raaka-aineet ja resepti
  • välipalan (esim. smoothie, kiisseli, puuro) raaka-aineet ja resepti
  • mausteita tutustuttaviksi

 

Juttu on julkaistu AmmattikeittiöOsaaja-lehdessä 3/2022 syyskuussa 2022. Alkuperäinen teksti: FT, laillistettu ravitsemusterapeutti Kaisa Kähkönen. Kuvat: Samuel Hoisko

28.11.2022/VK