Vastuullisuus osana ruokapalveluiden tuotantoprosesseja

Kuljetusten ja raaka-aineiden hintojen kohoaminen ja alan paheneva työvoimapula haastaa tarkastelemaan ruokalistojen lisäksi myös tuotantotapoja ja prosesseja energiatehokkuuden ja logistiikan näkökulmasta. Vastuullinen ruokalistasuunnittelu ja ammattikeittiön prosessien kehittäminen ovat olleet osa Vastuulliset ruokapalvelut kehitysohjelmassa (Varuke) tehtävää vastuullisuussuunnitelmaa.Tässä artikkelissa käsitellään vastuullisen ruokapalvelutoiminnan tuotantoprosesseja. Varuke-hankkeessa mukana olevien ruokapalveluiden tavoitteena on ollut tunnistaa vastuullisuuden kannalta kriittiset kohdat ja muutosprosessin myötä viedä hyvät käytänteet osaksi ruokapalveluiden toimintaa.  Tehtävää aloitettaessa (keväällä -22) energiakriisin vaikutukset eivät vielä olleet ajankohtaisia.

Prosessit tarkastelussa

Ruokapalvelujen tuotantotapoja vertaillessa lasketaan kustannuksia ja arvioidaan järkevintä tapaa tuottaa ruokaa omalle asiakaskunnalle. Tähän ei liene yksiselitteistä oikeaa vastausta, vaan arviointi joudutaan tekemään tapauskohtaisesti ja tulevaisuuden kehitystä arvioiden. Uutta toimintaa aloittaessa aivan uusi toimintatapa voidaan ottaa käyttöön helpommin. Muutoin toimintaa kehitettäessä joudutaan muutokset tekemään osin jo olemassa olevaan tuotantotapaan. Keskuskeittiön ja palvelukeittiön laitekanta vaikuttaa tuotantotapaan ja isot muutokset vaativat usein kalliita investointeja.

Resurssitehokuutta tarkasteltaessa esiin nousevat veden ja sähkön kulutus ja turhien työvaiheiden pois karsiminen sekä kuljetusten tehostaminen.  Myös palvelukeittiön laitekanta ja työaikaresurssit vaikuttavat tuotantotapojen muutoksiin.  Lämpimän ruuan valmistusprosesseja tarkastelemalla voidaan vertailla tuotantotapojen eroja kypsennyksen, jäähdytyksen, kuumennuksen, omavalvonnan kriittisten pisteiden sekä kylmä- ja kuumakuljetusta vaativien ruokien osalta. Myös kuljetusaikaa, -matkoja ja -tiheyttä tulee tarkastella. Henkilöstön työmäärä – ja työkuorman jakautuminen prosessin eri vaiheissa on hyvä huomioida.

Alan yhteinen huoli on työntekijöiden saatavuus, osaaminen ja koulutus

Alan yhteinen huoli on työntekijöiden saatavuus, osaaminen ja koulutus. Tästä syystä onkin tärkeää sijoittaa oikeat henkilöt oikeaan paikkaan. Matalapalkkaisella ruokapalvelualalla veto- ja pitovoimaan on kiinnitettävä erityistä huomiota.  Henkilöstön perehdyttämis- ja koulutustarpeet ovatkin olleet kehitystehtävän aikana tarkastelussa. Ruokapalvelutoimijat haluavat olla vastuullisia toimijoita myös henkilöstön hyvinvoinnin ja osaamisen edistäjänä. Keskeisiä teemoja henkilöstökoulutuksissa ovat olleet ympäristöasiat, uusi jätelaki, ruokahävikki, ylijäämäruuan hyödyntäminen, ravitsemus, siivous ja laitekoulutus.

Tuotantotapojen kehittämisen suunnat

Tuotannonohjausjärjestelmät ovat perustana ruokapalveluiden toiminnalle. Parhaimmillaan niiden kautta pystytään edistämään vastuullisuutta prosessien eri kohdissa. Välillä joudutaan tarkastelemaan olemassa olevaa järjestelmää, sen riittävyyttä ja toiminnallisuutta. Toiminnan muutos näkyy ruokapalveluiden arjessa kilpailutusten sekä uuden järjestelmän vaihdoksen aiheuttamana lisätyönä. Vaihdoksissa on huomioitu hävikin seurannan, mittaroinnin ja järjestelmän tuottaman tiedon mahdollisuudet. Myös hävikin hallintaan liittyviä erillisiä järjestelemiä on hankittu.

Tuotantoprosesseja tarkasteltaessa kiinnittyy huomio laitekapasiteetin optimointiin, jotta laitteet vastaisivat tuotantotavan vaatimuksia. Ruokalistoja voidaan kehittää mm. vuorotteluperiaatteella: tänään päiväkodeissa keittoa ja kouluissa vuokaruokaa ja seuraavana päivänä päinvastoin.

Ammattikeittiöissä annostellaan ja pakataan paljon. Dieettiruokien valmistaminen voidaan tehdä isommissa erissä, jolloin tuotteet pakataan asiakkaille kertakäyttöastioihin. Päivän aikana voidaan pakata jopa useita satoja erityisruokavalioaterioita sekä viikonloppu- ja päivällisruokia, joten pakkausmateriaalin on oltava ekologinen ja sen laadun on kestettävä kuljetusta. Pakkauskokoihin ja materiaaleihin onkin kiinnitetty huomiota eri toiminnoissa. Käyttöön on otettu tilanteeseen sopivia, tarvittaessa pienempiä pakkauksia. Lisäksi on huomattu, että pussipakkaaminen vähentää kuljetustilan tarvetta ja näin myös kuljetustiheyttä.

Automatisoitu pakkaaminen ja punnitus vähentävät työvaiheita, keventävät työtä ja parantavat tuotteiden säilyvyyttä. Myös hävikinhallinta paranee sopivan kokoisten pakkausten myötä. Kertakäyttöpakkausten etuna on nähty, että astioita ei myöskään tarvitse kuljettaa tuotantokeittiöön pestäväksi. Tämä säästää kuljetuksia ja astiahuoltoon käytettyä aikaa, vettä ja energiaa. Kertakäyttöastiat ovat kuitenkin myös kustannuskysymys ja niiden jätelainasetuksen mukaisesta kierrättämisestä on huolehdittava.

Ruokatarjonnan muutokset näkyvät kehitystoimissa. Vaikutuksia on tarkasteltu niin kasvisruoan lisäämisen kuin hävikin hallinnan ja kustannustenkin näkökulmasta. Toimenpiteinä kasvisruoka on siirretty ensimmäiseksi linjastolle. Myös lautaskokoa pienennetty. Tarjoilun loppuvaiheessa linjastojen määrää vähennetään ja tarjoiluastioiden kokoa pienennetään. Astiahuollossa aiheutuvien veden ja energian kulutuksen vähentämiseksi, tarjottimia on osassa kohteissa poistettu käytöstä. Siirtymällä mikrokuitusiivoukseen on pyritty vaikuttamaan veden ja puhistuaineiden kulutuksen vähentämiseen.

Vaikka veden ja energian kulutus huomioidaan monissa tuotannon vaiheissa, niiden seuranta on kuitenkin yksiköissä vielä vähäistä. Yleisin syy on mittareiden puuttuminen. Tarkasteltaessa, energian ja veden käytöstä saatuja lukuja, voidaan ne suhteuttaa tuotantomääriin; esimerkiksi käytetty veden määrä suhteessa tuotantotonneihin.

Painotus kylmävalmistuksessa

Kylmävalmistuksessa tuotantoa voidaan joustavasti suunnitella työpäiviin ja tarvittaessa läpi vuorokauden. Näin kiirepiikkejä ei muodostu aamuihin kuten muissa tuotantotavoissa ja työn kuormittavuutta voidaan säädellä. Henkilöstöresurssien käyttöä voidaan optimoida ja ongelmatilanteisiin jää reagointiaikaa. Laitteiden käyttö tasaisesti pitkin päivää parantaa myös energiatehokkuutta. Prosessimaisuuden hyötynä on vastuullisuuden huomioiminen kaikissa ruokapalvelutoiminnan prosesseissa ja kylmävalmistuksen joustavuus.

Kehittämistehtävässä tuotantotapamuutoksena mainittiin useimmiten kylmävalmistukseen siirtyminen joko kokonaan tai osittain muiden toimintatapojen rinnalla. Niissä organisaatioissa, joissa kylmävalmistus on keskeinen tuotantotapa, todetaan se tehokkaaksi, edullisemmaksi ja ekologiseksi. Ruokapalvelut ovat todenneet, että muutoksesta saatuja säästöjä, on voitu kohdentaa esimerkiksi ruokavaihtoehtojen lisäämiseen asiakkaille.

Kylmävalmistuksessa reseptiikan toimivuuteen ja tuotanto-ohjeiden tarkkuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta tuotteen laatu ja valmistuksen jaksotus voidaan varmistaa.

Vihannesleikkurit uuteen nousuun

Myös omavalmistuksen lisääminen on noussut kehittämistoimissa esille. Toimipaikkojen tekemien laskemien perusteella on voitu todeta, että itse tehtynä tuote on kilohinnaltaan edullisempaa kuin valmiina ostettu. Varsinkin tuoreitten kasvisten osalta laatu ja säilyvyys on koettu paremmaksi, kuin vastaava teollisesti prosessoitu tuote.  Itse valmistamalla on voitu vaikuttaa paremmin myös hävikkiin.

Joissakin kohteissa onkin vihannesleikkurit kaivettu varastojen perukoilta ja otettu ne uudelleen käyttöön. Näin salaatin valmistus on pystytty siirtämään palvelukeittiöille energialisäkkeen kypsennyksen lisäksi. Hyötynä on koettu myös, että lisäke ja salaattiraaka-aineet voidaan tilata suoraan palvelukeittiöihin, mikä vähentää tuotteiden siirtelyä ja kuljetusta. Hävikkiä on voitu vähentää, kun menekkiä seurataan ja valmistusta voidaan jaksottaa menekin mukaan. Henkilöstöresurssien rajallisuus voi kuitenkin muodostua haasteeksi.

Varuke- kehitysohjelmassa tehdyt kehittämistoimet viedään ruokapalveluiden vastuullisuussuunnitelmiin. Näin kehitystyö etenee tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti. On hyvä valita tai priorisoida keskeisimmät pitkän- ja lyhyen aikavälin kehityskohdat. Henkilöstön sitouttaminen, johtaminen sekä yhteistyön arviointi yhteistyössä henkilöstöä osallistaen ja toimia tarkastellen vastuullisuuden näkökulmasta. Viestintä asiakkaille ja sidosryhmille tehtyjen toimien vastuullisuudesta ja vaikuttavuudesta on tärkeää. Se mitä ei kerrota, sitä ei ole olemassa.

***

Mikä on Varuke-ohjelma?

Vastuulliset ruokapalvelut -kehitysohjelma  tukee julkisia ruokapalveluja tuottavia toimijoita toteuttamaan strategista ja konkreettista vastuullisuustyötä. Ohjelmassa mukana olevat ruokapalvelut laativat vastuullisuussuunnitelmat ja askeleet kohti niiden toteuttamista. Toiminnan keskiössä on aito kehittäminen, joka huomioi eri vaiheessa olevat ruokapalvelut. Hankkeen päättyessä ohjelmasta saadut kokemukset hyödynnetään ja luodaan toimintamalli vastuullisuustoimien arvioimiseen, toiminnallistamiseen  ja mittarointiin  ruokapalveluiden tiedolla johtamisen työkaluksi.

Teksti: Eeva Koljonen, Ravitsemuspalveluliiketoiminnan lehtori ja
Merja Ylönen, TKI-asiantuntija, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK.
Kuvat: Ammattikeittiöosaajat ry:n kuvapankista, kuvaajat: Samuel Hoisko ja Tomi Setälä

Lue lisää:
https://sakky.fi/fi/ekocentria/ekocentria/vastuulliset-ruokapalvelut

Aistilähtöinen ruokakasvatus opettaa lapsia syömään kasviksia, marjoja ja hedelmiä

Tämän päivän lapset kasvavat haastavassa ruokaympäristössä. Houkuttelevat kuvat, tuoksut ja kehotukset syödä ja nauttia ruoasta ympäröivät heitä. Pärjätäkseen mielitekojen ja ulkopuolelta aistittavien viestien keskellä, he tarvitsevat monenlaisia ruokaan liittyviä taitoja. Näiden taitojen kehittymiseen tarvitaan ruokakasvatusta.

Mieltymys kasviksiin, marjoihin ja hedelmiin rakentuu varhaislapsuudessa

Suomalaisten lasten ruokavaliossa yksi suurimpia ravitsemushaasteita on jo pitkään ollut vähäinen kasvisten, marjojen ja hedelmien kulutus. Lasten terveen kasvun ja kehityksen kannalta tulisi niiden päivittäinen käyttö olla keskimäärin viisi-kuusi oman kouran kokoista annosta. Tällä hetkellä suomalaislapset jäävät tästä noin puoleen. Kasvisten, marjojen ja hedelmien syömään oppiminen ja nykyistä runsaampi kulutus on tärkeää paitsi lasten oman terveyden ja hyvinvoinnin kannalta myös osana kestävää ruokamurrosta, jossa ruokavalintojen merkitystä tarkastellaan myös koko maapallon hyvinvoinnin kannalta.

Alle kouluikäisen keskeisimmät ruokakasvattajat ovat koti ja varhaiskasvatus 

Tutkitusti lapset oppivat paremmin syömään kasviksia, marjoja ja hedelmiä, kun vanhemmat kotona näyttävät niiden syömiseen esimerkkiä, kehuvat ja kannustavat. Ja muistavat tarjota yhä uudestaan, vaikka lapselle ei vielä maistuisikaan. Perheissä ruokakasvatukseen käytettävissä olevien voimavarojen välillä on valtavasti eroja. Matalamman sosioekonomisen aseman perheissä ruokapöydissä on tarjolla harvemmin, vähemmän ja yksipuolisemmin kasviksia, marjoja ja hedelmiä.

Onneksi perheet eivät ole ruokakasvatustyössään yksin, vaan heidän tukenaan toimii varhaiskasvatus, johon jokaisella lapsella on subjektiivinen oikeus osallistua. Lapsella on varhaiskasvatuksessa oikeus saada korkeatasoista, omaa kasvua ja oppimista tukevaa toimintaa – myös ruokakasvatuksen osalta.

 

Varhaiskasvatus tukee perheitä myös ruokakasvatustyössä

Aistilähtöisessä Sapere-ruokakasvatuksessa lasten kanssa tutustutaan ruokamaailmaan kaikkien aistien avulla. Sillä on todettu olevan positiivinen yhteys lasten halukkuuteen valita lautaselleen kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Tämä yhteys on voimakkain matalammin koulutettujen äitien lapsilla. Tutkimuksen perusteella varhaiskasvatuksessa toteutettu Sapere-ruokakasvatus on mahdollinen työväline lasten välisten sosioekonomisten erojen tasoittamiseen ruokakasvatuksessa sekä lasten oppimisessa syömään kasviksia, marjoja ja hedelmiä.

Varhaiskasvatuksessa ruokakasvatuksen toteuttamiseen tarvitaan tiivistä yhteistyötä ruokapalvelu- ja kasvatushenkilöstön välillä. Ruokapalvelu voi luoda erinomaiset puitteet, jotka vahvistavat ja edistävät ruokakasvatusta niin päiväkotien ruokailutilanteissa kuin osana muita toimintahetkiä. Ruokapalvelu- ja kasvatushenkilöstön yhteistyöllä toteutuva ruokakasvatus on lasten terveyttä edistävää työtä, joka on tärkeää tunnistaa osana koko kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kokonaisuutta.

Esimerkkejä ruokakasvatusyhteistyöstä:

  • Salaatit tarjotaan komponentteina
    • Tämä lisää niiden kulutusta, kun maut eivät sekoitu keskenään ja lasten on helpompi tunnistaa mitä syövät.
  • Ruokakasvatuksen vuosikello
    • Suunnitellaan ja sovitaan yhdessä kuukausittainen ruokakasvatusteema/-toiminta.
  • Ruokalistalla olevien ruokien leipominen ja valmistaminen keittiön toimittamista raaka-aineista.
  • Ruokalistan ulkopuolisten tuotteiden hankinta keittiön kautta, esim. vanhempainiltaa tai juhlapäivää varten
  • Ruokalistan teemapäivät:
    • ruokalistalla teemapäivä tai -viikko (esim. vuodenaikaan tai ruokakulttuuriin liittyvä), jolloin lapsiryhmiin toimitetaan tutustuttavaksi teemaan liittyen ruoka-aineita, esim. kokonaisia kasviksia
  • Valmiiksi suunniteltu maistelutarjotin raaka-aineineen
  • Helppo resepti ja raaka-ainepaketti esim. marjapiirakan tai smoothien valmistukseen
  • Retkieväspaketit, jotka mahdollistavat lapsiryhmän ruokailun ulkona ja pidemmän retkipäivän.
  • Lautasmallin mukaan kootut annoskuvat, jonka mukaan lapsi ohjataan ottamaan ruokaa.
  • Kuvitettu ruokalista eli päivän ruoan raaka-aineet kuvina. Kuvien avulla käydään läpi mitä tänään on ruokana.
  • Ruokapalvelu mukaan vanhempainiltaan

Kasvikset, marjat ja hedelmät soveltuvat aistilähtöiseen ruokakasvatukseen erityisen hyvin, sillä ne ovat aistittavilta ominaisuuksiltaan valtavan monipuolisia. Ruokakasvatusta voi kuitenkin hyvin laajentaa myös muihin ruoka-aineryhmiin.

Ruokapalvelu voi välittää mm. seuraavia ruoka-aineita lapsiryhmiin:

  • satokauden kasviksia, marjoja ja hedelmiä
  • tuoreita yrttejä
  • päivän salaatin ainekset kokonaisina (lapsiryhmä pilkkoo itse)
  • päivän ruoan sisältämiä raaka-aineita kypsentämättöminä ja/tai kokonaisina (esim. pasta, kaura, kasvikset), jolloin niihin voidaan tutustua eri muodoissa.
  • puurohiutaleet
  • leivonnaisten (esim. sämpylät, pannari, marjapiirakka) raaka-aineet ja resepti
  • välipalan (esim. smoothie, kiisseli, puuro) raaka-aineet ja resepti
  • mausteita tutustuttaviksi

 

Juttu on julkaistu AmmattikeittiöOsaaja-lehdessä 3/2022 syyskuussa 2022. Alkuperäinen teksti: FT, laillistettu ravitsemusterapeutti Kaisa Kähkönen. Kuvat: Samuel Hoisko

28.11.2022/VK